Miehen käytös uuvuttaa. Saan kerta toisensa jälkeen tuntea itseni turhaksi ja riittämättömäksi. Turhan usein tunnen jääväni kaikelle kakkoseksi, aivan kuin olisin näkymätön. Kaiken lisäksi minulla ollessa paha olo, hän kostaa siitä. Tekee tahalleen tai tahattomasti minulle entistä pahemman olon ja nielen vain katkeruuden kyyneleitä. Miksi?

Olen surullinen. Tämä mies on elämäni rakkaus, tai niin olen ainakin luullut. En haluaisi menettää enää yhtää ihmistä, varsinkaan tätä. En vain tiedä mitä tehdä ihmisen kanssa, joka on sietämättömän itsekeskeinen. Hänen maailmaan mahtuu hän itse, sekä ystävät. Minä olen ringin ulkopuolella - kerta toisensa jälkeen. Vaikka asiasta kuinka käydään keskustelua, mikään ei vain muutu. Olen kuullut tyhiä lupauksia ja vannovia rakkauden tunnustuksia. Miten voin enää uskoo näihin sanoihin, kun joka kerta ne osoittautuu epätodellisiksi?

Pelkään niin paljon etten jaksa taistella tämän asian kanssa, en yksin. En saa edes tukea. Mikään kun ei tunnu tehoavan. En silti haluaisi tuntea avoliitossa tälläsiä tunteita, eikä pitäisikään. Haluaisin olla täysipainoisen onnellinen ja tuntea oloni hyväksi tässä suhteessa. Niin olen aina tehnytkin. Nyt alkaa vain tuntumaan siltä, ettei keinot enää riitä. Olen uupumassa. Pahinta on se, etten välitä. En välitä vaikka jään yksin kotiin ja jään kaiken ulkopuolelle. En jaksa välittää olemmeko onnellisia vai emme. Haluan vain nukahtaa ja aamulla olla jossain muualla. Vältellä häntä koko päivän, kunnes pääsen jälleen nukkumaan. En vain halua kuulla enää yhtäkää turhaa selitystä. En halua.