Katson syvälle merensinisiin silmiisi
ja yritän löytää niistä vastaukset, mieltä painaviin kysymyksiini.

Mikä meidät johdatti tälle väärälle polulle,
mitä voimme tehdä kaikelle tälle tahdottomalle itsekeskeisyydelle?

Kuka meidät käännytti toisiamme vastaan,
ja langetti kauniille rakkaudelle tämän kirotun ansan?

Mikä ylempi voima sai meidät kieroutuneesti muuttumaan,
pienestäkin asiasta turhaan suuttumaan?

Miksi päivä kerrallaan eksymme kauas toisistamme,
kuka varasti vankan tahdonvoimamme?

Kumpikaan meistä ei ole koskaan mitään pahaa toiselle tarkoittanut,
asiat on aina ratkaistu ja lopulta anteeksi annettu.
Rakkautemme määrää ei voi sanoin kuvailla,
vaikka olemmekin pohjalla.

Onko tämä muutos lopullista,
vai voimmeko vielä rukoilla pikaista pelastusta?>