Se tunne kun kerta toisensa jälkeen saa tuntea itsensä tarpeettomaksi.

Se tunne kun elämäsi rakkaus on täyttynyt itsekkyydellä ja itse vihaat sitä.

Se tunne kun pelkäät ettet jaksa jatkuvasti taistella huomion saamisesta. Kuka sitä ei haluaisi tuntea itseään tärkeäksi?

Se tunne kun ajaudut miettimään, onko missään mitään järkeä. Kysymykseen on helppo vastata: ei ole. Missään ei ole mitään järkeä. En vain satu olemaan järki ihmisiä. Olisi kenties syytä olla, mitä sitä itseään tahallisesti vahingoittamaan.

Se tunne kun kaipaat miestäsi ja haluaisit rynnätä palavaa syleilyyn. Vaikka mietitkin, onko tuo se elämäsi rakkaus. Enää.