viikonloppuna oli maata järisyttävä riita. jälleen kerran uhoimme toisillemme ottavan eron ja etsivän jonkun paremman. olin aivan varma, että nyt uhoilut käy oikeasti toteen. satutimme molemmat sanoilla. en muista koska viimeksi olisi ahdistanut niin paljon.

tilannetta ei tietenkään helpottanut se, että olimme eri paikoissa ja uhoilut lentelivät tekstiviestitse, mikä oli valtava moka. tiedän, että riita olisi ollut yhtä sekopäinen ja järjetön, vaikka olisimme huutaneet toisillemme kasvotusten. tekstiviestitse vaan sattuu niin paljon väärinymmärryksiä ja tilanne oli lähteä lapasista lopullisesti.

kun seuraana päivänä saavuin yhteiseen kotiimme, olin peloissani. pelkäsin, että jomman kumman tavarat olisi eteisessä valmiiksi pakattuna ja enää puuttuis viimenen hyvästely.. ei onneksi.

olemme järjettömän temperamenttisia molemmat. riitelymme on aivan järkyttävää. mutta elämme suuria tunteita herättävässä suhteessa, niin myös anteekspyytely ja sovinnon teko on mieletöntä ja rakkautta tulvivaa. nyt kaikki on hyvin. olemme edelleen yhdessä, luojan kiitos. ja alkuviikko on lähtenyt hyvin käyntiin.

tajuan taas rakastavani miestäni enemmän.